Liikkuvuus vai liikekontrolli – Mitä jokaisen ohjaajan tulisi tietää?

Hyvä peruskunto lisää vireyttä ja tekee elämän helpommaksi. Mutta takaako ”hyvä” kunto terveyden?

Ongelma treenaamisessa on usein se, että liikkuvuus, tuki-/liikekontrolli ja peruskunto eivät ehkä riitä kuntoa kehittäviin harjoituksiin (/palautumiseen) ja siksi kunnon kohottaminen johtaakin vain stressiin.

Kaksi edellistä artikkelia käsittelivät sitä, miten keho palautetaan siihen tilaan, että sillä voi tehdä kehittäviäkin treenejä.

Sitten itse treeniin, tai oikeastaan treenaamisen pohjaan: tukeen/kontrolliin ja liikkuvuuteen.

Liikkuvuus ja liikekontrolli – uudet megatrendit

Olen huomannut, että nyt näyttää syntyvän kaksi leiriä tähän kehonhuoltoon.

Toinen pitää liikkuvuusharjoittelua tärkeimpänä ja toinen liikekontrollia.

Tämä kuulostaa vähän samalta kuin ravinto asiat: leirejä ja leirien välisiä sotia, jossa sitten itse asiakas meinaa unohtua…

Olen sitä mieltä että MOLEMMAT ovat 100 % tärkeitä. Kyse on siitä, että osaa erottaa ne toisistaan ja korjata tarvittaessa sitä puolta, joka on ”rikki”. En pidä ollenkaan siitä, että on vain yksi metodi ja se sama kaikille tapauksesta riippumatta. Ryhmäohjaamisessa olisi tärkeä pitää molemmat asiat korvan takana kokoajan, jokaisessa liikkeessä.

”Se, joka on hyvä vasaran kanssa, tahtoo nähdä kaiken naulana” – Abrahan Maslow

No mutta, jotta tämä kirje ei olisi vain mielipiteitä, niin heitämpä kirjoituksen biologisesta evoluutiosta: Ihmislapsen kehityksestä. Saisimmeko sieltä käytännön välineitä siihen, missä järjestyksessä tätä asiaa tulisi käsitellä?

Olen käyttänyt tätä ideaa konkreettisesti sekä ryhmä- ja yksilö ohjaamisessa, että ”korjaamistyössä”.

Ihmislapsen kehitys – liikkumisen mahdollisuus ja taito

Mietippä kun lapsi syntyy. Mitä hän tekee? Juoksee? Kyykkää? Pelaa jotain peliä tai joogaa?

Niinpä, ei mitään näitä. Lyhyesti, ensimmäisen noin yhden vuoden kehitys on se tärkein juttu, joka luo pohjan tehdä kaikkea ylläolevaa ja pitää keho terveenä. Tämä jakso sisältää karkeasti ottaen 5 asiaa:

1. Nivelten liikuttaminen: Pienenpieni vauva tekee oikeastaan viittä asiaa:

• Kääntelee päätään ja heiluttelee käsiään ja jalkojaan (treenaa liikkuvuustreenejä joka vasta mahdollistaa tukilihasten aktivoitumisen)

Lisäksi

• Hengittää pallea hengitystä
• Syö (imee rintaa, joka on muuten todella kovaa niskatreeniä)
• Nukkuu (”like a baby”)
• Jokeltaa (kommunikoi ja hymyilee nähdessään hymyilevän ihmisen)

Huom, vauva ei edes kannattele omaa päätään.

Ja nämä taitavat olla se tärkein terveyden perusta

Hengitä oikein, syö ravitsevaa ruokaa, nuku, juttele ihmisten kanssa, liikuttele niskaa ja koko rankaa, olkapäitä ja lonkkia! Nämä asiat, uni, ravinto, sosiaalisuus meinaavat jäädä jalkoihin kun uusia trendejä kuten ”liikekontrolli” tai ”fascialiikunta” tulee markkinoille.

Vaikka todellisuudessa ne juuri vaikuttavat radikaalisti sekä hermosoon että fasciaan!

2. Jokusen kuukauden kulutta lapsi jo kannattelee päätään, kun lihakset ovat kehittyneet ja sitten se tapahtuu: hän kääntyy vatsalleen. Tämä on siis se ensimmäinen ”core treeni”: kääntyminen selältä vatsalleen. Pitää siis treenata keskivartaloa, ei vain vatsarutistuksilla ja selkä liikkeillä, vaan monipuolisella liikkeellä joka sisältää kiertoja moneen suuntaan mnessa eri järjestyksessä. Jos haluaa pitää keskivartalon kunnossa, tämä on se mihin lihakset on luotu. Sanoisin myös, että pelkästään hitaasti ja tarkasti tehtävä liike ei yksin riitä, sillä arjessa tarvitaan myös nopeutta. Monipuolisuus siis taas kunniaan.
   
   
3. Seuraavaksi lapsi alkaa ”punnertaa”. Ei etunojapunnerruksia suorin vartaloin, vaan nostaa ylävartaloa irti jotta etuketju venyy ja takaketju aktivoituu ja alkaa mahdollistaa pystyssä kävelemisen pitkän sikiöasennossa olemisen jälkeen.
   
   
4. Sitten lähdetään ryömimään ja konttaamaan, eli integroimaan vasenta ja oikeaa puolta ja kannattelemaan omaa keskivartaloa raajojen päällä.
5. Ennen yhden vuoden ikää lapsi ottaa tukea ja nousee polviseisontaan ja siitä toispolviseisontaan tehdäkseen ensimmäisen askelkyykkynsä kohti seisoma-asentoa 🙂

Ongelmana on se, että koska suurin osa ihmistä ei ole treenannut riittävästi ylläolevia primääriliikkeitä ja fasciamme ovat kiinnittyneet. Näin ollen kykymme liikkua ja sitä kautta hermostomme toiminta on heikentynyt. Eli siis kyky aktivoida oikeat tukilihakset ja myös liikuttavat lihakset oikeaan aikaan oikeassa järjestyksessä on heikko. Tämä johtaa kroonisiin kipuihin, sekä revähdyksiin ja kyvyttömyyteen kehittää voimaa ja kestävyyttä.

Nämä perusasiat on kuitenkin mahdollista laittaa kuntoon tekemällä aktiivisia liikkeitä, jotka kohdennetaan hermostoon ja fasciajärjestelmään. Kuten ihmislajin kehitys kulkee, liikkuvuus ensin ja se mahdollistaa tukilihasten aktivoitumisen ja liikekontrollin. Liikkuvuus ja tuki ovat yhtä tärkeitä, mutta kun biolgiaa ajattelee, vasta liikkuvuus mahdollistaa kontrollin.

Kehon asento-ja liikeaisti ei suoranaisesti aisti asentoja vaan se aistii asentojen muutoksia eli liikettä ja sitä kautta vasta asentoja. Jos jokin paikka on jumissa, sitä ei tunne, sinne ei ole yhteyttä ja vaikka tekisi 10,000 toistoja jotain liikettä, tämä paikka ei aktivoidu. Ajattele esimerkiksi arpea, kuollutta kudosta, se ei supistu vaikka kuinka toistoja tekisi. Siksi liikkuvuus ensin (joka ei siis tarkoita liikerataa) vaan kudosten normaalia liikettä irti toisistaan, ja tämä mahdollistaa kontrollin kehityksen. Molemmat ovat 100 % tärkeitä, mutta tarvitsevat toisensa toimiakseen.

Liikkuvuus on sitä että pystyy tekemään liikkeen,

kontrolli on sitä että osaa tehdä liikkeen.

Lyhyesti, liikkeitä tehdään ja valitaan sen mukaan mihin kunkin liikkuvuus ja kontrolli riittää ja kehitetään molempia! Yksilöohjaamisessa voidaan painottaa kehityskohtia kun osataan erottaa ne toisistaan.

Jos haluat ilmaisen liikkuvuusopaan, voit tilata sen tästä!

Tässä yksi simppeli primal movement -liikesarja, imitoin lapsen kehitystä ja käyn ylläolevat liikkeet läpi 🙂