Suututtaa! Nuorten rasitusmurtumat ja revähdykset suututtaa!

Yksi asia joka nostaa minussa vahvat tunteet on se, kun kuulen miten nuorille on aiheutettu rasitusmurtumia. Ja sanon tarkoituksella ”aiheutettu” koska rasitusmurtuma ei synny tapaturmasta, se syntyy huonosti ohjelmoidusta liikkumisesta. Toki voi olla monia tilanteita, mutta puhun nyt siitä kun lapsi tai nuori harrastaa jotain urheilulajia. Lajitreenit ovat liikaa vain lajitreeniä, ei oheisharjoittelua, ei liikkeen laadun parantamista, ainakaan riittävästi, koska tuloksena on rasitusmurtumia. Huonot lämmittelyt ja jäähdyttelyt. Kuulen näistä kuukausittain. Nämä murtumat saavat minut tunteen valtaan, jota on vaikea hallita. Se, että junnut ovat niin jumissa, että vaikuttavat keski-ikäisiltä äijiltä, on vain surullista.

Olenko minä oikea ihminen puuttumaan asiaan, sillä itselläni on pullistuma omaa tyhmyyttäni?

Minä aloitin liikunnan eri lajien parissa ala-asteen kolmannella luokalla, meillä se oli aika kevyttä ja pelasin salibandya, lentopalloa ja jalkapalloa sekä päälle olympianosto (lisäksi välitunnit pelattiin ja leikittiin vielä kuudennella luokallakin). Liike oli monipuolista ja olinkin terve ja aika hyvässä suorituskyvyssä mutta emme tehneet lämmittelyjä yms. En koskaan oppinut sellaista. 15-vuotiaana aloitin jääkiekon (ei kunnon lämmittelyjä) ja 17-vuotiaana nyrkkeilyn (sama juttu).

Liikunta oli riittävän monipuolista ja pysyin terveenä ja kehityin, mutta kun muutin Helsinkiin ja kaikki ohjattu liikunta loppui ja aloin vain käymään salilla (olin valmistunut jo kuntosaliohjaajaksi ja PT:ksi Suomen isoimmasta firmasta) ja itseasiassa läämmittelin aina 20min ennen tankoon tarttumista, mutta lämmitin vain verenkiertoa ja lihaksia, en muuta. Ei muuta oltu koskaan opetettu missään. (Tai itseasiassa kerran minulle sanottiin pilateskokeilussa, että on olemassa syviäkin lihaksia. Tästä olenkin kertonut monesti koulutuksissani, kuinka hölmö oikeasti olin… ja kuinka kehoni joutui siitä maksamaan.)

Tuloksena oli liikkuvuuden heikkeneminen ja epätasapaino liikuttavien ja tukevien lihasten välillä, joka johti sitten mm. pullistumaan alaselässä.

Eli, vaikka junnuna en lämmitellyt kunnolla enkä mitannut ja optimoinut, mutta koska harrastin niin monipuolisesti, pysyin kunnossa.

Toiseksi vaikka lämmittelin 20 minuuttia jokaisessa treenissä, rikoin selkäni.

Lämmittelyyn ja terveyteen ei siis riitä edes se, että lämmittelee 20min jos lämmittelyä ei ole ohjelmoitu. Ei riitä edes se, että tekee oheisharjoitteita ja treenaa kaikkia (liikuttavia) lihaksia monipuolisesti, eikä riitä edes se, että treenaa keskikroppaa siten, että vatsa, selkä ja kyljet (pinnalta) ovat todella, todella kovassa kunnossa.

Ajattele, jos vuonna 2050 tuki- ja liikuntaelinsairaudet olisi yhtä harvinaisia kuin polio on vuonna 2016!!

– Tähän visioon ensimmäiset kolme steppiä

1. Riittävä monipuolisuus, MUTTA ei vaadi useita lajeja! 

On hyvä jos harrastaa useampia lajeja, jota junnujen tulisikin tehdä, se ei todellakaan ole pois ammattihaaveista, päinvastoin. mutta lajien kirjo ei ole välttämätön vaan fysiikkavalmennuksen ohjelmointi ja testaaminen on ja testien perusteella katsoa mitä osia kropassa pitää aktivoida ja mitä rentouttaa, ohjelmoida treeniä koko fysiikan alueelta.

2. Lämmittely ei ole vain verenkiertoa

Lämmittelyihin kuuluu verenkierron lisäksi liikkuvuuden ja siis kudoskerrosten liikkuvuuden ”avaaminen”, hermoston herättäminen, tukilihasten herättäminen, eli siis terviden liikekaavojen herättäminen.

Näistä voi hyvin aloittaa.

3. Kehon epäsymmetriat ja liikekompensaatiot pitää huomata ja korjata

Keho ei hajoa vahingossa, (paitsi tapaturmat) revähdykset, venähdykset ja jumit ovat kaikki ehkäistävissä ja korjattavissa, jos kehossa ei olisi kompensaatioita ja epäsymmetrioita.

Jos haluat oppia nämä ja todella tehdä tuloksia, tule mukaan verkkovalmennukseemme.

Kivut ja jumit eivät kuulu elämään, eikä niitä tarvitse olla kellään! Niiden poistaminen vaatii aktiivista uuden oppimista ja työskentelyä, mutta ME TEEMME SEN!!!

Jukka